Tänään lähdin iltapäivällä ajelemaan tallille mukanani koiramme Venla. Kävin matkalla ostamassa vähän herkkuja koiralle, Didille sekä itsellenikin. Tallille saavuttuani laitoin ruuat turpoomaan ja menin pihattoon hakemaan Didiä. Ensimmäistä kertaa näin ponin makoilevan pihatossa. Siellä se oli tyytyväisesti päiväunilla toisen ponin vahtiessa sitä. Hetken aikaa jouduin herättelemään Didiä ennenkuin se jaksoi nousta. Vihdoin pääsimme talliin ja harjasin ponin pesukarsinassa. Suojat jalkaan, juoksutusvyö sekä suitset päälle, koiran hihna käteen ja menoksi. Menin maastoon ohjasajamaan Didiä. Aloitin ohjasajamisen noin kuukausi sitten ja sitä ollaan tehty 1-2krt viikossa. Muuten olen paljon tehnyt taluttaen Didin kanssa maastolenkkejä, joten maastoiluun se on jo aika hyvin tottunut. Ihmeellistä ettei poni pelkää maastossa mitään. Hieman on vaan neiti hienohelma, joka ei aina voi astua vesilammikkoon, kukapa sitä nyt haluasisi jalkojaan kastaa ;)
 |
| pikkuinen päiväunilla |
Sänkkärin ohi päästyämme päästin Venlan vapaaksi ja pyysin Didin ravaamaan pienen pätkän ja sitten käveltiin. Seuraavaksi kiemurrellaan, kun edessä on vesilammikko. Hienosti se kuitenkin käveli lätäköstä ja eikun ravia. Käännyimme hiekkatieltä metsään ja menimme siellä muutamat polut, jonka jälkeen palasimme takaisin hiekkatielle. Mulla on tapana aina pyytää Didi ravaamaan tai laukkaamaan kun ollaan menossa ylämäkeen, jos vaan pohja on sellainen missä pystyy menemään.
 |
| Venla ja Didi |
Mentiin vielä tien toisella puolella olevalle metsäpolulle, jossa emme ole aikaisemmin olleet. Huomasin että se polkuvalinta oli oikeen loistava. Polulta pääsi jatkamaan suht leveää polkua pitkin tai menemään kapeampaa polkua aika jyrkästi alas ja mäkeä pitkin takaisin ylös. Tykkään tosi paljon noista maastoista ja tämänpäiväinen uusi polku tulee varmasti jatkossakin kuulumaan meidän maastoiluun ainakin välillä. Mentiin muutama kerta mäki alas käynnissä ja ravissa/ laukassa ylös. Poni näytti tykkäävän ja se toimii kyllä niin kivasti ohjasajaessa. Vielä loppukäynnit, talliin, varusteet pois ja Didille ruokaa sekä porkkanaa palkkioksi.
 |
| tässä ollaan puolivälissä mäkeä. |
Ensimmäisillä ohjasajokerroilla Didillä oli tapana joskus kääntyä/ yrittää kääntyä kotiinpäin. Pysähtyminen oli hirveen hankalaa kun poni alkoi aina kääntymään. Nykyään pysähtyminen vähän pidemmäksikin aikaan onnistuu aika hyvin, eikä Didi enään kääntyile pysäyttäessä. Siirtymiset ravista käyntiin sujuu hyvin pelkällä äänellä, joten kovin usein ei tarvi ohjan kanssa jarruttaa. Kun saan seuraavaksi kaverin mukaan tallille, vedän Didin perässä kärryjä. Jos kaikki sujuu hyvin, niin pian Didi saa peräänsä kärryt. En malta odottaa että pääsen kärryttelemään oman ponin kanssa! Siihen kuitenkin menee vielä jonkin aikaa.. Loppuun vielä pari vanhempaa kuvaa.
 |
| ensimmäinen ohjasajokerta, pienellä ponilla on nälkä! |
 |
| ensimmäinen ohjasajokerta |
